Viimeisen viiden vuoden aikana bisnesmaailmassa on alettu puhua entistä enemmän inhimillisyydestä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että inhimillisyys on työelämän tulevaisuuden megatrendi, eräänlainen 2020- luvun “Zeitgeist” eli ajanhenki. Jotkut puhuvat jopa inhimillisyyden vallankumouksesta. Keskeinen ongelma työelämän kehittämisessä on perinteisesti ollut se, että tuotantotehokkuutta ja inhimillisiä näkökohtia on käsitelty ja johdettu erillään toisistaan ja omissa siiloissaan. Organisaatio- ja johtamistutkimuksen uudet virtaukset kuitenkin käsittelevät sujuvasti samassa lauseessa sekä inhimillisyyttä että tehokkuutta. Ihmisistä huolehtiminen ja inhimillisyydestä keskusteleminen ei enää ole ainoastaan kädenlämpöistä ”HR-hömppää”, vaan inhimillisyyden teema on nousemassa keskustelun ytimeen aina ylintä liikejohtoa myöten – ja hyvästä syystä. Aika on kypsä inhimillisen tehokkuuden ymmärtämiselle Kyse on siitä, että alamme liike-elämässä olla kypsiä ymmärtämään, ettei organisaatioiden tuotantotehokkuus ja inhimillisten näkökulmien huomioiminen ole toistensa vastakohtia. Asioiden erillisen tarkastelun sijaan on ymmärretty, että sosioteknisissä organisaatiosysteemeissä on syytä pyrkiä optimoimaan tuotantotehokkuuden ja inhimillisten näkökulmien välistä tasapainoa. Tätä kokonaisvaltaista ja kestävää näkökulmaa organisaatioiden tehokkuuteen voidaan kutsua inhimilliseksi tehokkuudeksi. Inhimillinen tehokkuus on kestävää tehokkuutta. Tuotantolaitteistoista saamme tehoja irti kiristämällä lisää ruuvia ja vääntämällä nupit kaakkoon. Ihminen ei kuitenkaan ole kone ja inhimillisen tehokkuuden matematiikka ei toimi samalla tavalla. Jos johdamme ihmisiä kuin koneita, saamme aikaiseksi ”ihmisten kertakäyttökulttuurin”, jossa ihmiset kulutetaan loppuun ja korvataan aina uusilla yksilöillä, joiden hyvinvoinnista huolehtiminen on alisteista tuotantotaloudellisille tekijöille. Miksi juuri nyt? Ajassamme on paljon syitä, joiden takia inhimillisyys nousee työelämäkeskustelussa keskiöön: Ensinnäkin työntekijät ovat entistä valikoivampia työpaikkojen suhteen. Inhimillisyyttä, ihmisten tarpeiden huomioon ottamista, hyvää työilmapiiriä, turvallista organisaatiokulttuuria arvostetaan, kun pohditaan työpaikkaan sitoutumista. Monilla aloilla on nyt nähtävissä osaajapulaa, eikä tilanne näytä ainakaan helpottuvan. Ne organisaatiot, jotka kykenevät yhdistämään inhimillisyyden ja liiketoiminnan tehokkuuden voittavat kilpailun parhaista osaajista. Toisekseen työelämän tietointensiivistyessä ihmisten ajattelukapasiteetista ja tietopääomasta on tulossa tärkeää valuuttaa työmarkkinoilla. Työn luonteen muutos on siirtänyt työn pääasiallisen kuormituksen kropasta pääkoppaan, ja työn aika- ja paikkariippumattomuus on tuonut mukanaan lieveilmiönä työn vallattomuuden ja sen rajaamisen vaikeuden. Työn muutos vaatii muuttamaan työskentelyn tapoja ja kehittämään uudenlaisia johtamisen käytänteitä, joilla varmistamme, että työ pysyy ihmisen kokoisena myös jatkossa tulevaisuudessa ja inhimillinen pääoma saadaan hyötykäyttöön kestävällä tavalla. Ihmisten jaksamista ja työuria koskien olemme paradoksaalisessa tilanteessa: näyttää siltä, että kansantaloudellisesti tarkasteltuna työuria tulisi pidentää, mutta kansanterveydellisesti näyttää siltä, että ihmiset lahoavat ja lakoavat työelämän paineiden alla entistä useammin. Jos haluamme pitää ihmiset työkykyisinä ja työhaluisina, meidän on syytä nostaa ihmisten hyvinvointi ja inhimillisyys keskiöön uupumusepidemian voittamiseksi. Kestävä tekemisen tahti ja inhimillisen tehokkuuden johtaminen Mikäli haluamme saada ihmisistä parhaat tehot irti kestävällä tavalla, se ei tapahdu niin, että raavimme tehokkuuden ihmisten selkänahasta. Inhimillisen tehokkuuden johtaminen lähtee liikkeelle johtajan ihmiskäsityksestä ja organisaation johtamiskulttuurista – millaisena näemme ihmisen osana organisaatiotamme ja miten johdamme ihmisiä? Inhimillisen tehokkuuden johtamisessa on kyse siitä, miten organisoimme työtä kestävällä, tarkoituksenmukaisella ja ihmiselle lajityypillisillä tavoilla – siis tavoilla, jotka ottavat huomioon ja kunnioittavat inhimillisyyttä. On tärkeää pysähtyä miettimään, miten rakennamme työelämästämme inhimillisesti kestävää ja tehokasta: Miten rakennamme siitä sellaista, että ihmiset pysyvät mukana työelämän vauhdissa? Maailmalla puhutaan ”sustainable pace”-ajatuksesta, kestävän tekemisen tahdista. Ehkäpä inhimillinen tehokkuus löytyy sitä kautta, että rakennamme työntekemisen tavat sellaisiksi, jotka ovat kestävällä pohjalla niin taloudellisesti, inhimillisesti kuin ekologisestikin.  

---

Artikkelin on kirjoittanut Jaakko Sahimaa (PsM, DI), organisaatiopsykologi, työyhteisövalmentaja ja työelämän tutkimusmatkailija, jonka missiona on tehdä suomalaisesta työelämästä inhimillisesti tehokkaampaa sekä entistä mielekkäämpää ja merkityksellisempää.