Motivaatiolähteitä johtajaksi ryhtymiselle ovat usein halu saada lisää vastuuta ja vaikutusmahdollisuuksia. Halu mahdollistaa muiden onnistuminen ja halu kehittyä. Tietenkin myös monella oma palkkakehitys ja urakehitys.
Mutta kuinka moni miettii, haluaako johtajana olon lisäksi myös johtaa? Johtaa arjessa tilanteessa, joka vaatii enemmän kuin koskaan empatiaa, läsnäoloa, kuuntelua, oman haavoittuvuuden kohtaamista, dialogia, fasilitointia ja ymmärryksen luomista.
Moni johtaja kompastuu edelleen kuvitelmaan, että johtajan tärkein ominaisuus on myydä omat ajatuksensa muille, ja saada muut toimimaan sitten niiden suuntaisesti. Kuvitelmaan siitä, että johtajan pitää tietää kaikki. Tai mikä pahempaa: kuvitelmaan, että johtajaa seurataan siksi, että hän on johtaja. Väärin. Johtajaa ei seurata siksi, että hänellä on titteli vaan siksi, että häneen luotetaan.
Miten luottamusta sitten rakennetaan? Ottamalla vastuuta, välittämällä, näyttämällä suuntaa, toimimalla epävarmuudessa, kutsumalla dialogiin ja kuuntelemalla. Esimerkillä. Ei siis tietämällä. Luomalla yhteistä todellisuutta – ei toteuttamalla johtajan omaa todellisuutta.
Johtajan ei pidä olla kaikkitietävä huippuosaaja, vaan ymmärtää, että nykyisessä työelämässä luottamus on kaikki kaikessa. Organisaatiot, organisaatiolaatikot, roolit ja asetelmat tulevat ja menevät. Luottamuspääoma sen sijaan on säilyvämpää laatua.
Jos haluaa johtaa, sitä voi meistä jokainen harjoitella välittömästi ja roolista riippumatta. Nykyajan työpaikoilla johtajuus on kaikkien käyttäytymistä, jota toki soisi löytyvän erityisesti niiltä, joilta sitä roolin vuoksi erityisesti odotetaan. Voi aloittaa rakentamalla itse yhteistyötä toisesta käsin, kuuntelemalla silloin kun tekisi mieli tietää ja kertoa, ottamalla niitä vaikeimpia asioita keskusteluun, olemalla läsnä – ja toimimalla silloin -ja erityisesti silloin, kun ympärillä on epävarmaa.
Jokaisen johtajaksi halajavan, on hyvä tunnistaa, että eniten haasteita työyhteisössä aiheuttavat edelleen epäselvät odotukset ja kuormittaviksi koetut vuorovaikutustilanteet. Jos haluaa vaikuttaa nopeimmin ihmisten työyhteisökokemukseen positiivisesti, kannattaa aloittaa tältä alueelta. Tue ja rakenna yhteisöä ihmissysteeminä. Tarjoa jokaiselle työhönsä hänen tarvitsemansa tuki ja kehitä yhteisön kykyä olla rakentavassa vuorovaikutuksessa, kykyä keskustella vaikeista asioista. Mikään yksittäinen temppu ei riitä työkulttuurin ainoaksi rakennuspalikaksi. Ei riittänyt ennen pandemiaa, eikä riitä nytkään.
Artikkelin on kirjoittanut Outi Sivonen, näkemyksellinen organisaatioiden ja työkulttuurien kehittäjä, tietokirjailija ja puhuja. Outi luennoi esikoiskirja “Yrityskulttuurit murroksessa – Inhimillinen työelämä ei rakennu pelkällä itseohjautuvuudella” pohjalta työelämän tärkeistä teemoista.