Ikätasa-arvo on puhuttanut laajalti viime kuukausina. Ajauduin myrskyn silmään vahingossa yhden sarkastisen postauksen siivittämänä. Ajautuminen johti aktiiviseen toimintaan ikäsyrjinnän poistamiseksi Suomen työelämästä.
Ikäsyrjintä on viheliäinen ongelma. Jos se olisi yksinkertainen, se olisi jo ratkaistu. Hankalaan vyyhtiin kietoutuvat piilossa olevat- ja tietoiset asenteet, laajat väärin ymmärrykset eläkejärjestelmästä ja 55-vuotta täyttäneiden kustannuksista, vanhentunut käsitys 55-plussista työntekijöinä ja arvon tuottajina yritysten liiketoiminnalle, ikäsyrjintää ruokkivat rekrytointirakenteet, huonot kokemukset yksittäisistä henkilöistä, hakijoiden osaamattomuus itsensä myynnissä, yhden kortin varaan rakennetut urat. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Homman nimi on nyt kuitenkin se, että meistä ihan joka iikka on tämän ongelman aiheuttaja tai ratkaisija. Joka ikinen päivä voit päättää kumpi olet – aiheuttaja vai ratkaisija. Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa.
Mitenpä sitten ryhtyä osaksi ratkaisua?
Jokainen rekrytoija voi jokaisen hakemuksen kohdalla pysähtyä miettimään vaikuttaako ikä haastateltavien valintaan. Jokainen esihenkilö, joka tekee päätöksen valinnasta mihin tahansa tehtävään, voi vielä kerran käydä hakijat läpi ja varmistaa, ettei ikä vaikuttanut päätökseen.
Jokainen isompaa organisaatiotransformaatiota ja/tai muutosneuvotteluita johtava hahmo voi ajaa raportin suunnitellun organisaation ja irtisanottavien ikäjakaumasta ja pohtia, onko ikä vaikuttanut valintapäätöksiin.
Jokainen johtoryhmä voi kirkastaa mittareitaan ja henkilöstöstrategiaansa ja ohjata joukkonsa tunnistamaan ikäsyrjinnän ja johtaa kohti ikätasa-arvoa. Jo pelkkä ikäjakauman tarkastelu ja pohdinta siitä, onko ikä vaikuttanut jakauman syntyyn, on askel kohti ikätasa-arvoa.
Jokainen lainsäätäjä ja -valmistelija ja lakeihin vaikuttava taho voi tarkastella rakenteitamme ja varmistaa niiden ikätasa-arvoa ohjaavan voiman. Jokainen TE-toimistovirkailija voi jokaisen 50-täyttäneen työnhakijan kohdalla päättää olla lannistamatta ja jättää toteamatta ”tässä iässä olevan todella vaikea työllistyä”. Jokainen TE-toimiston vetäjä voi päättää varmistaa tasalaatuisen osaamisen ja työtavat.
Jokainen hakija voi katselmoittaa CV:nsä kaverillaan. Jokainen hakemus voi pohjautua vain ja ainoastaan sen arvon kiteyttämiseen, jonka hakija tuo tehtävään ja rekrytoijan liiketoiminnalle.
Ja tietenkin, jokainen meistä roolista riippumatta, voi aamulla hampaita harjatessa pohtia, missä jamassa oma osaaminen ja ”työmarkkinavaluaatio” on. Pitäisikö harkita täydentävää koulutusta tai muuten altistaa itseään uudelle.
Katsopas siis huomenna aamulla peiliin ja kysy itseltäsi, miten voin tänään olla osa ikäsyrjinnän ongelman ratkaisua? Sinä olet vastuussa ikäsyrjinnän poistamisesta.